Luunäytteenottoa ja näytteiden puhdistusta, osa 1

 

Keskustan eläinmuseon iloinen hirvipatsas. Rajattu kuvasta: Mikko Heikkinen/Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kävimme ottamassa toukokuussa keskustan eläinmuseolla riistaeläimistä noin 0,5 g näytteitä yhdessä Luomuksen kesätyöntekijöiden kanssa. Kokoelmista pyrittiin löytämään mahdollisimman kauan aikaa sitten museolle saatuja eläimiä, joiden tarkka laji ja maantieteellinen alkuperä olisi tiedossa (mielellään ympäri maata) ja joiden luut muuten näyttivät hyväkuntoisilta. Valitsimme noin viisi eläintä/laji, jotta syksyllä tehtävien mittausten tuloksista voisi myöhemmin tehdä hieman tilastollisia päätelmiä.

Suosimme näytteenotossa mahdollisimman paljon valmiiksi hajalla olevia luita ja otimme aina vain osan luusta. Esimerkiksi joidenkin lintujen kohdalla piti keksiä paikan päällä korvaavia vaihtoehtoja, sillä kokoelmissa saattoi olla pelkkä ohuen ohutta luuta sisältävä ehjä kallo. Oli mielenkiintoista perehtyä luukokoelmiin ja olin erittäin kiitollinen siitä, että anatomian professori Evert Bonsdorff oli kerännyt 1800-luvulla paljon eri lajien luita.

Luomuksen kokoelmiin kuuluva laatokanhylkeen kallo.

Jokainen näyte sai oman numeronsa (LUO 1-81) ja sitten ne pakattiin yksittäin minigrip-pusseihin. Vein näytteet Kumpulan Ajoituslaboratorioon, missä näytteiden käsittelyn ehkä työläin vaihe eli luiden puhdistaminen ja jauhaminen alkoi. Pesin ensin luita pesuaineella, puhdistetulla vedellä ja asetonilla ja vielä uudelleen puhdistetulla vedellä, jotta niiden pinnoilta saisi poistettua rasvaa. Sitten kävin luiden kaikki pinnat läpi dremel-poralla ja murskasin niitä pienemmiksi paloiksi.

Jotkut luunäytteistä olivat hyvinkin rasvaisia kaiken pesemisen jälkeen, ne kiiltelivät oranssinvärisinä. Rasvoja (lipidejä) poistettiin lisää metanoli-kloroformiliuoksella. Kyseessä on myrkyllinen ja voimakkaasti haihtuva liuos, joten 3 x 15 min puhdistusoperaatio tehtiin ultraäänipesukonetta käyttäen hyvin ilmastoidussa vetokaapissa. Osa luista tuntui ja näytti rasvaisilta vielä tämänkin jälkeen, joten jauhoin niitä vielä hieman lisää ja toistan metanoli-kloroformikäsittelyn uudelleen heti kunhan saan kaikki luut jauhettua. Valmiit näytejauheet laitan pieniin numeroituihin purkkeihin, josta niitä on helppo ottaa sitten kun luista aletaan erottaa kollageenia ja tehdä mittauksia.

Näytteistä poistetaan lipidejä metanoli-kloroformiliuoksen avulla. Käsittely vaatii hyvää ilmastointia ja kunnon suojahansikkaita.

Omien kokemusteni perusteella laboratoriossa varmaankin eniten aikaa vievä työ on tiskaaminen. :) Koska lopulliset mitattavat kollageenimäärät punnitaan mikrogrammoina, on joka vaiheessa huolehdittava siitä, että toiset näytteet tai muut materiaalit eivät pääse kontaminoimaan luunäytteitä. Siispä kaikki käytettävät välineet täytyy puhdistaa näytteiden välillä huolellisesti.

// Heli