Tervetuloa projektimme kotisivuille!

Tämä sivusto liittyy Koneen Säätiön rahoittamaan kolmivuotiseen projektiin, jonka tarkoituksena on kehittää uusia menetelmiä ja tietoarkistoja suomalaisen isotooppiarkeologisen tutkimuksen käyttöön. Hanke käynnistettiin helmikuussa 2015.

For our international visitors, please follow our progress on Facebook.



Mistä projektissa on kyse?

Suomen happaman maaperän vuoksi arkeologisesta luustomateriaalista säilyy lähinnä hampaita, jotka etenkin ihmislöytöjen tapauksessa ovat usein pieniä ja hauraita. Muinaisen ravintoekologian tutkimus edellyttää myös taustatietoa alueellisten ravintokasvien ja eläinten isotooppiarvoista. Tämä tieto puuttuu Suomesta lähes täysin.

Hankkeessa analysoidaan kattava otos suomalaisia muinaisravintolähteitä museokokoelmista pohjatiedon luomiseksi. Itämeren ympäristössä aiemmin julkaistu luumateriaalin stabiili-isotooppitutkimus kootaan tietokannaksi. Projektissa kehitetään mikronäytteenotto- ja analyysimenetelmiä, joilla hampaiden isotooppiarvojen täysi potentiaali saadaan hyödynnettyä.

Uusin menetelmin tutkitaan yhden maamme merkittävimmän rautakautisen kulttuurikontekstin, Euran Luistarin kalmiston, hammasjäänteitä.

Tavoitteemme tiivistettynä

Suomen arkeologisten (ihmis)luulöytöjen isotooppitutkimusta on pidetty lähes mahdottomana vaikeiden säilymisolosuhteiden vuoksi. Sen, minkä on ajateltu olevan este, voi kuitenkin kääntää vahvuudeksi. Projektissa haasteellisen materiaalin asettamat vaatimukset jalostetaan erikoisosaamiseksi ja -tekniikoiksi, jotka mahdollistavat täysin uusiin tutkimuskysymyksiin vastaamisen. Projekti luo käytännön edellytykset uuden isotooppiarkeologisen tutkimuskentän syntyyn Suomessa.

Tehtävän isotooppitutkimuksen lisäksi valittujen näytteiden µCT-kuvantamisen, kuolinikämallinnusten ja paleopatologisten tutkimusten odotetaan paljastavan uutta tietoa rautakauden ihmisten ravinnosta, resurssien jakautumisesta yhteiskunnassa, liikkuvuudesta, ja ajan ilmasto-oloista.

Tutkimuksen tuloksena syntyy uusia tutkimusresursseja ja -menetelmiä, joiden ansiosta isotooppiarkeologinen tutkimus Suomessa nousee uudelle, kansainvälisesti merkittävälle tasolle. Uudet menetelmät ovat sovellettavissa arkeologisen tutkimuksen ohella geologisissa ja ympäristöntutkimuksissa, sekä paleontologisen ja oikeuslääketieteellisen luuaineiston tutkimuksessa. Oikeuslääketieteessä isotooppien avulla tapahtuva paikantaminen on äärimmäisen arvokasta ns. ”pimeissä tapauksissa”, eli selvitettäessä tuntemattomien vainajien henkilöllisyyttä. Tapaukset sitovat huomattavasti viranomaisten henkilötyöaikaa ja niillä on suuri merkitys omaisille. Projektissa luotava isotooppiarvojen baseline-tietokanta tulee olemaan arvokas resurssi paitsi suomalaiselle, myös pohjoismaiselle ja pohjoiseurooppalaiselle muinaisruokavaliotutkimukselle. Lue lisää täältä.

Keitä olemme?

10929555_824705160954079_2875397648708056844_n

Sivun ylläpitäjänä toimii Heli Etu-Sihvola.
Teen väitöskirjaa Helsingin yliopiston geotieteiden tohtoriohjelmassa. Vastaan projektissa baseline-tietokannan luomisesta, museonäyteanalytiikasta, Luistarin hammasmateriaalin analyyseista (bulkki-, mikro- ja CSIAaa-analytiikka) ja näitä käsittelevien julkaisujen laatimisesta.

Laura Arppe
Projektia johtaa tohtori Laura Arppe Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon Ajoituslaboratoriosta.
Laura on  koulutukseltaan geologi ja erikoistunut stabiili-isotooppitekniikoita hyödyntävään muinaisympäristötutkimukseen.

 

Taavitsainen
Turun yliopiston arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsainen on pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja Itämeren kulttuuripiirin laaja-alainen asiantuntija. Monivuotisella urallaan hän on julkaissut ahkerasti ja hyödyntänyt monipuolisesti myös luonnontieteellisiä menetelmiä tutkimuksissaan.

KristiinaFT Kristiina Mannermaa on Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen dosentti, joka tutkii esihistoriallisen ihmisen kulttuuria ja elinkeinoja erityisesti ostearkeologisten menetelmien avulla. Tällä hetkellä Kristiina selvittää Suomen Akatemian rahoituksella eläinten merkityksiä Pohjois-Euroopan mesoliittisissa kulttuureissa tutkimalla hautojen luulöytöjä.

 

elina
FT Elina Sahlstedt on koulutukseltaan isotooppigeokemisti ja hän tekee projektissamme tutkimusta pienten näytteiden erotusmenetelmien kehittämisestä.

 

kati1
FT Kati Salo on erikoistunut osteoarkeologiaan Tukholman yliopistossa ja kouluttautunut Durhamin yliopistossa paleopatologian asiantuntijaksi. Katilla on useiden vuosien kokemus osteoarkeologisesta tutkimustyöstä, alan opetuksesta ja ohjauksesta.

 

Hanna
Laboratorioanalyytikko Hanna Turunen on työskennellyt Ajoituslaboratoriossa vuodesta 2011 saakka. Hanna avustaa mm. museonäytteiden kollageeni- ja fosfaattierotuksissa sekä näytteistä tehtävissä mittauksissa.

 

Yhteistyökumppanit

Hervé Bocherens on professori Eberhard Karls Universitätissä, Saksan Tübingenissa. Bocherens on erikoistunut kollageenin isotooppianalytiikkaan, ja hänellä on aiheesta yli sata julkaisua. Hän tukee projektia mahdollistamalla rikki-isotooppianalyysit laboratoriossaan ja osallistuu yhteisjulkaisujen laatimiseen.

FM Aleksis Karme on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen laitoksella, ja on kehittänyt ikämääritysmallia esiteollisille hampaille. Hän määrittää työssä analysoitavien vainajien kuoliniän hammasmorfologian perusteella.

FM Ulla Moilanen on tohtorikoulutettava Turun yliopiston arkeologian oppiaineessa ja tekee väitöskirjaa hautaustavoista rautakaudelta historialliselle ajalle.

FT Yuichi Naito on CSIAaa-tekniikan asiantuntija, ja hänen tietämystään hyödynnetään analyyseja tehtäessä. Naito työskentelee tällä hetkellä Japanissa Fukushiman yliopistossa

FT Heikki Suhonen Helsingin yliopiston Fysiikan laitokselta on erikoistunut kuvantamiseen µCT –tekniikalla. Hän vastaa hampaiden kuvaamisesta ja mallien koostamisesta.

.

luomus_fi_blueHY logoturun_yliopisto_rgb

TUCEMEMSnordenskjöld

Koneen-Säätiö-logo1

Mainokset

Iloinen apurahauutinen Satakunnan rahastosta ja kalayhteistyötä Pyhäjärvi-instituutin sekä säkyläläisten kalastajien kanssa

Hei,
tässä olisi kaksi tutkimusuutista samalla kertaa:

Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto myönsi tiistaina Huittisilla pidetyssä vuosijuhlassa kahdeksan kuukautta työskentelyapurahaa, eli yhteensä 16000 € Luistarin tutkimusten digitointiprojektille. Lopullisena tähtäimenä on rakentaa aiemmin tehdyt ja tällä hetkellä käynnissä olevat tutkimukset sisältävä internet-tietokanta ja tietenkin tehdä Luistarille sen ansaitsemat omat kotisivut. Tietokannan teko käynnistetään virallisesti syksyllä.

Entä miten vasta pyydettyjen Pyhäjärven kalojen lihan radiohiiliajoittaminen liittyy Luistarin muinaisten ihmisten luiden ja hampaiden tutkimukseen? Teemme kalatutkimusta yhteistyössä Pyhäjärvi-instituutin ja paikallisten kalastajien kanssa. Lue lisää Pyhäjärvi-instituutin blogikirjoituksesta.

särkiKuvan särki päätyi radiohiilinäytteeksi ja sen kylkisuomuja lähetettiin LUKE:en kalan iän määrittämiseksi.

Väliaikamaistiainen: Saara-Veeran kandityö valmistumassa

Hei! Hieman vime aikojen tapahtumia:

Saara-Veera Härmä on työstänyt Kati Salon ja Heikki Suhosen ohjauksessa kanditutkielmaansa luistarilaisten sisäkorvan luiden morfologian perusteella tehtävästä sukupuolenmäärityksestä. S-V on mittaillut luista otetuista CT-kuvista mm. erilaisia kulmia, joiden perusteella voitaisiin erottaa, onko kallon osa kuulunut naiselle vai miehelle.

Hän saa työnsä lähiaikoina valmiiksi ja ilmoittelemme tietysti teillekin, mikäli hän esittelee tuloksiaan nyt keväällä esimerkiksi Turussa arkeologian seminaarissa. Kirjoittelemme näistä mittailuista ja kaikista muistakin projektin osteologisista tuloksista lisää myöhemmin. Vertaamme mm. eri menetelmillä tehtyjä sukupuolenmäärityksiä keskenään, jotta näemme, syntyykö niiden perusteella yhtenäinen tulkinta. Tausta-aineistona ovat tietenkin myös hautaesineet ja muut mahdolliset arkeologiset havainnot sekä muinais-DNAn antama sukupuolimääritys niistä vainajista, jotka valittiin näytteenottoon ja joista DNA:n eristys onnistuu. Näemme kenties myös, onko sukupuoli vaikuttanut jotenkin ruokavalioon, ja sitä kautta stabiili-isotooppiarvoihin.

sv

Aarhusin SMIA-konferenssi ja muita projektikuulumisia

Hei taas!

Kävimme esittelemässä projektin kuulumisia Tanskan Aarhusissa 13.-14.12., hienossa Moesgaardin museossa järjestetyssä SMIA-konferenssissa. Osanottajia oli laskelmieni mukaan noin 80-100, ja valtaosa heistä oli tutkijoita, joita en ollut aiemmin nähnyt.

15589511_1202337323190859_4497372570135541070_n
Moesgaardin museo Aarhusissa. Museossa on esillä on mm. Grauballen mies.

 

15578625_1202337349857523_4280184989604767669_n
Museon pihassa oleva sauvakirkon ennallistus.

Konferenssin teemana oli tänä vuonna Benchmarking Interdisciplinarity in Archaeological Science – new methods, new theories, new data. Puhujat esittelivät omia projektejaan, joiden aihepiirit vaihtelivat kotimaisista neoliittisista viljelylöydöistä viikinkimiekkojen neutronikuvantamiseen. Keynote-puheissa käsiteltiin sitä, miten arkeologiassa voitaisiin (vihdoin!) edetä monitieteellisestä lähestymistavasta (multidisciplinary – projektin eri tahot tekevät tutkimusta omista näkökulmistaan melko itsenäisesti) kohti aitoa tieteidenvälisyyttä (transdisciplinary – eri tieteenalojen edustajat keskustelevat projektin eri vaiheissa avoimesti keskenään erilaisista tulkintavaihtoehdoista). Tukholman arkeologisen tutkimuslaboratorion johtaja, professori Kerstin Lidén puhui omassa keynotessaan luonnontieteellisen arkeologian historiasta ja eri aloihin erikoistuneiden tutkijoiden haasteista löytää yhteistä kieltä. (Linkissä aiheeseen liittyvä Lidénin ja Erikssonin artikkeli.) Buffalon yliopiston professori Ezra Zubrow peräänkuulutti omassa puheessaan sitä, että koska humanistisen alan tutkijat ovat yhteiskunnallisten asioiden ja historiallisten muutosten asiantuntijoita, heidän tulee olla esillä ja osallistua nykyistä enemmän päätöksentekoon. (Samaan aikaan Suomessa julkaistiin kannanotto humanistisen tutkimuksen tärkeydestä.)

Matka oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, ja antoi taas paljon uusia ideoita.

Elämänhistoriat hampaissa-projektissamme tapahtuu koko ajan:

  • Koneen Säätiö myönsi hakemamme rahoituksen myös ensi vuodelle!
  • Luistarin ihmisten näytteenotto ja kollageenimittaukset sekä näytteenottomenetelmien kehitys kohti pienempiä näytekokoja ovat käynnissä parhaillaan Ajoituslaboratoriolla, ja eri osa-alueet työllistävät eri tavoin suurinta osaa laboratorion henkilökunnasta.
  • Luistarin eläinnäytteitä lähtee pian Tübingeniin rikki-isotooppimittauksiin.
  • Hampaiden uCT-kuvista on tehty pintamalleja tulevia kuolinikämäärityksiä varten ja muitakin kuvattuja luuston osia on tarkoitus visualisoida.
  • SUGRIGE-projekti on ottanut yhteensä Luistarista yhteensä 25 kpl aDNA-näytteitä, joista pyritään eristämään mtDNA ja lisäksi 5-6 yksilöstä koko genomi. SUGRIGE AMS-ajoittaa kaikki DNA-näytteet ja ajoitustutkimuksilla pyrimme saamaan lisävalaistusta myös siihen, miten hyvin hautoihin laitettujen esineiden typologiset ajoitukset vastaavat ihmisten kuolinaikoja.
  • Kolme eläinhautaa ajoitetaan myös, jotta saamme lisätietoa kalmiston pitkästä käyttöhistoriasta.
  • Turussa Saara-Veera Härmä on alkanut tutkia arkeologian kandityötään varten ohimoluiden uCT-kuvien käyttöä sukupuolenmäärityksessä.
  • Luistarin kalmistotutkimuksille on suunnitteilla projektin loppuvaiheissa julkistettavat kotisivut, joihin tuotetaan erilaista sisältöä; yksi spin-off -projekti on keväällä TY:n kanssa toteutettava laserkeilaus kalmistoalueesta.

Kohta alkaakin joulutauko, mutta 2017 tapahtuu paljon taas ja toivottavasti pääsemme esittelemään ensimmäisiä tuloksiakin!

-Heli

smia_posteria0-etusihvolaetal

(Klikkaa kuvaa isommaksi!)

miniposteri

Huh huhtikuuta eli kauan odotettu jatko-osa: Luu- ja kiillenäytteenottoa ja laboratoriotöitä, osa 2!

Projekti etenee ja ensimmäisistä Luistarin ihmisistä on otettu jo näytteitä. Valitsimme ensimmäiseen testijoukkoon hieman paremmin ja huonommin säilyneitä luita, jotta niiden sisältämän kollageenin kunnon perusteella voisimme tutkia, miten ihmisjäänteet ovat keskimäärin säilyneet. Luujauhoa käsiteltiin ensin suolahapolla, sitten natriumhydroksidilla (eli tutummin putkenavaajalla, mutta ei toki yhtä vahvalla) ja lopulta kollageeni liuotettiin lämpökaapissa suolahapon avulla. Sitten näytteet kylmäkuivattiin. Näytteet 1-4 olivat heikompikuntoiselta näyttävää luuta ja vaikka niitä punnittiin kollageenierotusta varten paljon, lopputuloksena oli kuitenkin vähemmän kollageenia kuin pienemmistä näytteistä saatiin. Näytekoodeissa B tarkoittaa luuta ja D dentiiniä eli hammasluuta. Mukana ovat myös hirvi ja kameli referenssimateriaaleina. Näistä kollageeneista mitataan pian isotooppiarvoja ja muita parametreja, kuten hiilen ja typen sekä rikin suhde. Lisäksi osasta tehdään mahdollisesti myöhemmin radiohiiliajoituksia. Joskus mittauksia joudutaan uusimaan syystä tai toisesta, joten ylimääräistä materiaalia on hyvä olla.

kollageenit
Luistarin ihmisistä erotettuja testikollageeneja, joiden antamien tulosten perusteella päätämme näytteenoton jatkosta. Näytteiden joukossa olevat hirvi ja kameli ovat modernia luuta.

 

Luomuksen eläinluita on jo mittailtu ja ne lähtevät kauniiseen Tübingeniin Hervé Bocherensin labraan rikkimittauksia varten sitten kun olemme saaneet mittailtua ja pakattua niille joukon luistarilaisia matkaseuraksi.

Olen myös ottanut osin dentiininäytteiden kanssa samoista testihampaista kiillenäytteitä niin, että yksi näyte on otettu aina kiilteen yläreunasta alareunaan ja jauhettu, näin saadaan isotooppimittauksen tuloksena keskiarvo kiilteen kehittymisajan happi-isotooppisuhteesta. Näytteiden käsittely ei ole ihan hetkessä tehtävä juttu, vaan siihen tarvitsee kiilteen irrottamisen, puhdistamisen ja jauhamisen lisäksi monenlaisia kemikaaleja ja nyt tehtävä kiille-erotus kestää koko työviikon, toki aktiivisempien näytteiden pesuvaiheiden ja kemikaalien vaihtamisen välissä näytteet vain lepäävät huoneenlämmössä tai vesihauteessa yön yli.

Homma menee seuraavasti:

Aluksi näytteistä puhdistetaan epäpuhtauksia natriumhypokloriitin ja natriumhydroksidin avulla. Noin 1000 vuotta tai enemmän maassa oltuaan hammaskiilteeseen on tarttunut maasta kaikenlaista. Puhdistuksen jälkeen kiilteen fosfaattiosa liuotetaan typpihapolla ja saadusta liuoksesta saostetaan hopeafosfaattiin sitoutunut happi.

kiille1
Ensimmäiset testikiillenäytteet kolmesta Luistarin ihmisestä sekä koko joukko työssä käytettäviä kemikaaleja.

 

kiille2
Kooltaan 1500 µg eli 1,5 mg kiillenäyte, joka jaetaan vielä kolmeen osaan.

 

Sen jälkeen kun fosfaatti on liuotettu nestemuotoon typpihapon avulla, näyteliuoksista saostetaan fosfaattihappi. Siinä käytetään apuna ammoniumliuosta, hopeanitraattikiteitä ja fluorivetyhappoa. Lopputuloksena saadaan kellertäviä hopeafosfaattikiteitä.

kiteet
Kuvassa on osa kuluneen viikon saldosta eli yksi osanäyte näyteastioiden pohjalle saostuneita hopeafosfaattikiteitä (jee!) haudasta 303. Kiteet ovat luonnossa vielä ehkä kolme kertaa tätä pienempiä hippusia, joten aika tarkkaan saa tähystää näytteitä pestessä.

 

Testikiilteiden joukossa on haudan 303 aikuisen hammaskiille (KM-numerosta 18000:3504, FDI46 eli alaleuan ensimmäinen poskihammas). Lehtosalo-Hilanderin tutkimusten (mm. kirjat Luistari I ja IV) mukaan hauta ajoittuu sijaintinsa ja esineidensä perusteella ilmeisestikin viikinkiajan keskivaiheille. Hautaan oli haudattu mies, yhdessä lapsen kanssa. Löytöihin lukeutuu luujäänteiden lisäksi esineitä: tulusrauta ja riipushioin, rautaesineen katkelma, pronssisolki sekä pienemmän kallon läheltä löytynyt veitsi ja pronssirengas. Meillä on tässä isotooppitutkimuksessa mukana haudasta 303 vain aikuiseksi määritetyn ihmisen hammaskiillettä.

 

hauta 317
Haudassa 303 olleet pääkallojen jäänteet on merkitty katkoviivoilla. Esineiden perusteella hautaan on haudattu mies ja toinen haudattu on pääkallon jäänteiden pienuuden perusteella ollut lapsi.

 

kartta 303
Ote hautakartasta Lehtosalo-Hilanderin vuoden 1969 kaivausraportista. Hauta 303 sijaitsee parin muun haudan välissä.

 

Hauta 303:n vieressä sijaitseva numero 317 on myös isotooppitutkimuksissamme mukana. Siihen on haudattu ilmeisestikin merovingiajan lopulla mies väkipuukon ja parin keihäänkärjen kanssa ja toiselle puolella sijaitseva hauta 304 sisälsi löytöinä myös mm. yli 70 cm pitkän väkipuukon sekä keihäänkärjen. Löytöaineistoa pitää vielä tarkemmin tutkia, jotta saamme tarkemman kuvan toistensa lähelle haudatuista ihmisistä. Hauta 303 siis on viikinkiajalta? Miksi se on kahden ehkä vanhemman haudan välissä? Tilan puutteen takiako? Esineellisiä hautoja on Lehtosalo-Hilanderin mukaan Luistarissa yhteensä 436, joten aivan hetkessä aineistoa ei tosiaan ota haltuun ja kysymyksiä ilmenee koko ajan vain lisää. Paikan löytöaineisto on niin valtava, että kuluneen vuoden aikana olen ehtinyt vasta pintaraapaista kaikkea.

Vielä takaisin hampaisiin! Sitten kun olen saanut testinäytteet valmiiksi, saaduista hopeafosfaattikiteistä mitataan happi-isotooppeja. Tässä testausvaiheessa tarkastelemme ensi sijassa sitä, miten hyvin samat arvot toistuvat testinäytteissä. Saamme sitten kartoitettua sitä. että miten hyvin käyttämämme menetelmä toimii näillä eritasoisesti säilyneillä hammaskiilteillä. Osa ensimmäisistä testikiilteistä oli hyvin hauraita ja murenevia ja siten oletettavasti huonossa kunnossa. Totta kai saadut arvot ovat muutenkin kiinnostavia, sillä niiden perusteella voimme mahdollisesti nähdä, onko hammaskiilteen omistaja asunut hampaan kehittyessä täällä vai kenties kauempana Suomesta. Tuloksia ja haussa olevia tutkimuslupia odotellessa kirjoittelen myös ensimmäistä väitöskirja-artikkeliani isotooppitietokannan hyödyntämisestä ja syvennyn samalla hieman enemmän rautakauden loppupuolen tapahtumiin ja Luistariin.

-Heli

P.S. Luistarin kaivausraportteihin voi tutustua Muinaisjäännösrekisteri-sivuilla ja Hervé Bocherensin julkaisuihin researchgatessa.

Hampaita kaivataan!

Oletko säästänyt omiasi tai muiden hampaita, etkä tiedä mitä niillä oikeastaan tekisit?

Nyt on mahdollisuus osallistua tieteen tekemiseen. Tarvitsisimme ihmisten hampaita tulevaan menetelmäkehitykseen, jonka tuloksena yritämme saada hampaista otettujen näytteiden koon mahdollisimman pieneksi. Näin voimme tulevaisuudessa ottaa yhä pienempiä näytteitä arvokkaista arkeologisista jäänteistä.

Käytännössä tulemme sahailemaan ja viipaloimaan lahjoitushampaita palasiksi eri tavoin loppukesästä alkaen.

Riippuen siitä, kuinka paljon materiaalia kertyy, tulemme myös mahdollisesti käyttämään niitä Suomen alueella tapahtuvan isotooppiarvojen vaihtelun kartoittamiseen. Erilaiset hampaat ekoista maitohampaista viisureihin ovat tervetulleita, eikä haittaa, jos ne ovat hieman rikkikin. Jos liität mukaan sähköpostiosoitteesi, lähetämme paluupostissa kunniakirjan osallistumisesta.

Ilman tietojakin lähetetyt hammaslähetykset ovat arvokkaita, mutta pystymme käyttämään hampaita paremmin tutkimustarkoituksiin, jos liität mukaan seuraavia tietoja:

-Jos lähetät maitohampaita, voit liittää mukaan tiedon siitä, missä asuitte kun lapsi oli 0-1,5 -vuotias.
-Jos lähetät viisaudenhampaita, voit liittää mukaan tiedon hampaan haltijan asuinpaikasta 9-22 v. iässä.

Jos et halua kertoa tarkkaa paikkaa tai kaupunkia, voit määrittää paikaksi esimerkiksi ”Lahden seutu”.

-Voit liittää mukaan myös tiedon hampaan irtoamisajankohdasta, esimerkiksi summittainen vuosikymmen.

Hammaskeiju ottaa lahjoituksia vastaan osoitteeseen:

Heli Etu-Sihvola
Ajoituslaboratorio, PL 64 (Gustaf Hällströmin katu 2)
00014 Helsingin yliopisto

Luistarin näytteiden mikrotomografiakuvantaminen

Tänään oli jännittävä päivä kun hyppäsimme Ajoituslaboratoriosta käytävän yli naapuriin ja aloitimme Luistarin vainajista valittujen testinäytteiden kuvantamisen Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen mikrotomografialaboratoriossa yhdessä Heikki Suhosen ja Aleksis Karmen kanssa. Tarkoituksena on se, että näytteenoton jälkeen hampaista ja luista on olemassa tietokonemalleja, joista on mahdollista tarkastella erilaisia piirteitä. Tuloksena saatu malli koostuu suuresta joukosta kuvia, joiden pikseleistä muodostetaan kolmiulotteisia vokseleita. Mikrotietokonetomografiakuvantamisen avulla hampaista voidaan myös yrittää mallintaa perinteistä osteo-arkeologista tutkimusta tarkemmalla resoluutiolla Luistariin haudattujen ihmisten kuolinikiä.

Tänään ajoimme neljä ensimmäistä näytettä, jotka olivat kaikki hampaita. Valitsimme mahdollisuuksien mukaan M2-poskihampaita, jotka ovat hyvää materiaalia hampaiden kiteytymisaikana lapsuudessa tapahtuneiden muutosten tarkasteluun. Ensimmäiset hammaskiillenäytteet aseteltiin pumpulin avulla hellävaraisesti pystyasentoon koeputken sisälle ja kuvantamiskohdat, taustan määritys sekä muu kalibrointi ja sopivat asetukset säädettiin laitetta ohjaavan tietokoneohjelmiston avulla.

Kun käsitellään useita näytteitä, on tärkeää pitää koko ajan tarkkaa kirjaa eri näytenumeroista. Merkitsimme näytteiden numerot ja mahdolliset lisätarkenteet laboratoriovihkoon ja putkeen ja varmistimme vielä piirroskuvalla ja valokuvaamalla sen, etteivät hampaat missään tapauksessa voi mennä sekaisin toistensa kanssa. Tiedostojen metadatan kommentteihin lisättiin myös tieto näytteiden luettelonumeroiden järjestyksestä.

Kati Salo asettelee hampaita varovasti puutikun avulla koeputkeen suoraan mikrotomografiakuvantamista varten.

Mikrotomografilaite on säteilylähde, joka vaatii oman erillisen suojatun huoneensa. Laite ei turvallisuussyistä käynnisty, jos huoneen ovi on auki. Kuvissa Kati Salo, Heikki Suhonen ja Aleksis Karme.

7 heikki suhonen

Fyysikko Heikki Suhonen määrittää mikrotomografin asetuksia. Ruudulla näkyy kuva ensimmäisestä kuvannettavasta hammaskiillekruunusta.

Raportti EAA-konferenssista

Glasgow´n yliopiston pääportti

21st Annual Meeting of European Association of Archaeologists, Glasgow  2.-5.9.2015

Heli Etu-Sihvola

 

 

Euroopan arkeologien vuonna 1994 perustetun kattojärjestön EAA:n vuotuinen konferenssi järjestettiin tällä kertaa Skotlannissa. Matkustin Glasgowiin tiistaina 1.9., jotta voisin mennä rekisteröitymiseen paikalle jo keskiviikkona aamusta ja ehtisin tutustua kaupunkiin hieman ennen konferenssisessioiden alkua. Turku-Tampere-Pirkkala-Lontoo Stansted-Glasgow-matkaan sai erilaisten kulkuvälineiden vaihtamisen ansiosta kulumaan kokonaisen päivän aikaa. Yksi bussikin hajosi matkalla, mutta pääsin perille silti! Konferenssin ohjelman ja esitelmien abstraktit löydät tästä linkistä.

To 3.9. posterisessio 8-16. Olemme pian avaamassa Itämeren alueen arkeologisten eläinluiden stabiili-isotooppimäärityksiin keskittyvän avoimen δIANA-tietokannan (Dietary Isotopic Baseline of the Ancient North). Esittelin EAA:ssa tietokantaprojektia koskevan posterin. Tietokantasivusto on tarkoitus julkistaa lokakuun lopulla Helsingissä järjestettävässä SMIA-konferenssissa. Koska kotimainen arkeologinen stabiili-isotooppitutkimus on ollut muihin Euroopan maihin verrattuna vielä vähäistä, halusin kuulla mahdollisimman paljon omaan tutkimusalaani liittyviä esitelmiä. En ehtinyt valitettavasti olemaan posterin luona niin paljon kuin olin aiemmin suunnitellut, sillä tärkein stabiili-isotooppitutkimusta koskeva ohjelma oli eri rakennuksessa päällekkäin oman posterisessioni kanssa. Olin tulostanut posterin yhteyteen A4-kokoisia versioita siitä ja latasin posterin heti konferenssin jälkeen academia.eduun ja researchgateen kaikkien saataville.

Posterin esittelyä päärakennuksen Hunterian Hallissa
Posterin esittelyä päärakennuksen Hunterian Hallissa. Kuva: Ulla Moilanen


To 3.9. klo 8-12 sessio What have isotopes done for archaeology lately?
Sessiota johti Ricardo Fernandes, joka on kehittänyt muinaisruokavalioiden mallintamisessa käytettävää tilasto-ohjelmaa FRUITSia. Fernandesin esitelmä oli mielestäni etukäteen yksi kiinnostavimmista ja sainkin sen ansiosta paremman käsityksen mm. mallinnustarkkuudesta ja tulevasta versiopäivityksestä.

0810 – 0830 Seafood and C4 Plants in Ancient Diets: Stable Isotope Analysis of Bone Apatite and Bone Collagen, Tykot, R (University of South Florida)
0830 – 0850 Death studies and isotopic data: the new Pandora’s Box for the study of the Mesolithic burials at the shell middens of the Tagus (Muge) and Sado valleys, Portugal?, Peyroteo Stjerna, R (Department of Archaeology and Ancient History, Uppsala University); Diniz, M
0850 – 0910 Diet at Late Chalcolithic Çamlıbel Tarlası, North Central Anatolia: an isotopic perspective, Pickard, C (University of Edinburgh) 0910 – 0930 Bayesian estimation of ancient human diets, Fernandes, R (Kiel and Cambridge Universities)
0930 – 0950 The application of neodymium isotope analysis to human provenancing, Plomp, E (Free University Amsterdam); Font, L; Koornneef, J; Laffoon, J; Davies, G

1030 – 1050 Revealing the importance of Baltic Sea resources in the diets of the people of prehistoric Finland through lipid and δ13C analyses of organic residues in ceramic food vessels, Pääkkönen, M (University of Turku); Evershed, R; Asplund, H
1050 – 1110 Recent Stable Isotope Analyses and Dietary Variability at the Stone Age Burial Site Zvejnieki, Northeastern Latvia, Legzdiņa, D (Institute of Latvian History at the University of Latvia); LeeThorp, J; Zariņa, G
1110 – 1130 Reconstructing Subneolithic and Neolithic diets of the inhabitants of the SE Baltic coast (3200-2500 cal BC) using stable isotope analysis, Piličiauskas, G (Lithuanian Institute of History); Jankauskas, R; Dupras, T; Piličiauskienė, G
1130 – 1150 New trends, new food? Investigating prehistoric diet in the Limfjord region, Denmark, van der Sluis, L (School of Geography, Archaeology and Palaeoecology, Queen’s University Belfast)
1150 – 1210 Freshwater Reservoir Effect on Re-Dating of Eurasian Steppe Cultures: New Data for the Prehistoric Sites of Kazakhstan and South of Siberia, Svyatko, S (Queen’s University Belfast)

To 3.9. klo 13.30-17.40 sessio Grave disturbances: the secondary manipulation of burials käsitteli poikkeavia hautauksia ja hautoihin kajoamista eri aikoina, pääpainona esitelmissä olivat neoliittiset ja rautakautiset tai keskiaikaiset hautaukset.

1340 – 1400 Introduction to “Grave disturbances”: Recent approaches towards the reopening of burials, Müller-Scheeßel, N (RömischGermanische Kommission); Ruttkay, M
1400 – 1420 Microtaphonomy in context, Aspöck, E (OREA Austrian Academy of Sciences)
1420 – 1440 Reopenings of Early Bronze Age burials at Fidvár near Vráble/ Southwest Slovakia: Evidence from recent excavations, MüllerScheeßel, N (Römisch-Germanische Kommission); Rassmann, K; Bátora, J; Reiter, S
1440 – 1500 Body Manipulations in the Eneolithic Cemetery from SultanaMalu Rosu (Romania), Lazar, C (National History Museum of Romania); Theodor, I; Vasile, O; Ionela, C

1600 – 1620 Disturbing the Dead – Re-opening of Stone Cists in Macedonian Early Iron Age, Heilmann, D (LMU München) 1620 – 1640 Iron Age Ancestral Bonds: Secondary Burials and Manipulated Graves at the Dürrnberg Cemeteries (Austria), Wendling, H (Salzburg Museum / Keltenmuseum Hallein)
1640 – 1700 Grave reopening in early medieval Europe: new research perspectives, Klevnäs, A (Stockholm University)
1700 – 1720 Reuse of graves and bones manipulations in early medieval South west of France, Gleize, Y (Inrap – UMR 5199 University of Bordeaux)
1720 – 1740 Stopping the Walking Dead? – Rethinking Empty Graves and Secondary Burials in Early Medieval (c.800-1300 AD) inhumation cemeteries of Finland, Moilanen, U (University of Turku)

Sain pian matkan jälkeen tiedon siitä, että Museovirasto oli myöntänyt projektillemme luvan käyttää Euran Luistarin luu- ja hammasaineistoa stabiili-isotooppitutkimuksissa. Koska Luistaria koskeva arkeologinen kaivaus- ja muu tutkimus on tehty suurimmalta osin 1960-1990-luvuilla, on sen jälkeen erityisesti arkeothanatologia, eli hautaamisen jälkeen haudassa tapahtuvia prosesseja tutkimaan kehittynyt arkeologian osa-alue, kehittynyt tieteenalana paljon. Monia hautauksista on mahdollista tulkita hieman eri tavalla kuin aiemmin. Sain konferenssista paljon tietoa arkeothanatologiasta ja näin monia konkreettisia esimerkkejä rautakautisten ja keskiaikaisten hautojen tutkimuksista, haudanryöstöstä ja uudelleenhautaamisista. Hautojen avaamiseen ja uudelleenkäyttöön keskittyneet tutkijat ovat perustaneet verkoston ja heidän ylläpitämäänsä nettisivuun kannattaa tutustua: www.reopenedgraves.eu

Pe tutustuin klo 9-10 päivän postereihin ja muuhun esillä olleeseen tutkimukseen ja klo 10-15.30 olin eläinten stabiili-isotooppitutkimuksia koskevassa sessiossa Isotopes to farmscapes, jossa sain hyvän yleiskäsityksen eurooppalaisesta kotieläintutkimuksesta ja tietoa eläinmateriaalista, jota voin hyödyntää myöhemmin taustamateriaalina oman väitöskirjani aineiston analysoimisessa ja tulosten tulkitsemisessa.

1030 – 1050 The application of Pb isotopes as a cultural fingerprint in human migration studies, Evans, J (British Geological Survey); Pashley, V; Loe, L
1050 – 1110 Reassessing the Diet and Timing of the Mesolithic-Neolithic transition in West Scotland, Bownes, J (SUERC, University of Glasgow); Ascough, P; Cook, G; Murray, I
1110 – 1130 Isoscapes of the Scottish North Atlantic Islands: Animal management in liminal environments, Jones, J (Universidad de Cantabria); Mulville, J
1130 – 1150 Foddering the feasts: Investigating pig husbandry and herd management at Late Neolithic feasting centres in southern Britain, Madgwick, R (Cardiff University); Lamb, A; Evans, J
1150 – 1210 Shedding Light on British Neolithic Cattle Husbandry Through Faunal Dietary Anaylsis, Keenan, E (Texas State University)

1330 – 1350 Investigating Domestic Animal Management in Early Neolithic Sweden, Gron, K (Durham University)
1350 – 1410 The application of multi-isotopic analysis to reconstruct animal management in Neolithic Switzerland, Gerling, C (IPNA/ IPAS); Doppler, T; Schibler, J; Heyd, V; Knipper, C; Lehmann, M
1410 – 1430 The dairying revolution in temperate Neolithic Europe – an integrated approach, Smyth, J (University of Bristol); Gillis, R; Roffet-Salque, M; Evershed, R
1430 – 1450 A Grain of Truth: Evaluating dietary reconstructions and interpretations in central Eurasian populations, Ventresca Miller, A (Kiel University); Makarewicz, C

Glasgow´ssa oli koolla noin 2800 arkeologia, jotka saattoi kaupungilla tunnistaa helposti konferenssia varten painetusta kangaskassista.

 

La 5.9. matkustin takaisin kotiin.

Sain posterin esittelyn yhteydessä useampia työtäni hyödyttäviä kontakteja ja tietoa uusista projekteista, joista erityisesti ruotsalaisten tekemät rautakauteen liittyvät isotooppitutkimukset tulevat varmasti antamaan uusia näkökulmia tulevaan väitöskirjaani. Käynnissä olevilla projekteilla ei usein ole omia nettisivuja tai niitä on vaikeaa löytää, joten konferenssi auttoi hahmottamaan paljon sitä, mitä kaikkea Euroopassa on tällä hetkellä stabiili-isotooppitutkimuksessa meneillään. Tulosten pohjalta tehtävä muinaisten ruokavalioiden tilastollinen mallintaminen on ilmeisesti tekemässä läpimurtoa, vaikka se ei ole arkeologisessa tutkimuksessa vielä kovin laajalle levinnyttä. Aiemmat aiheesta lukemani artikkelit ovat olleet lähinnä ekologien tekemiä.

Glasgow´n EAA oli ensimmäinen ulkomailla ollut konferenssi, johon osallistuin. Stabiili-isotooppeihin liittyvää tutkimusta tekeviä arkeologeja on tällä hetkellä Suomessa vain muutama, joten ulkomaiset kontaktit ovat todella tärkeitä paitsi väitöskirjatyöni kannalta, myös toivottavasti sen jälkeen kehittyviä jatkosuunnitelmia ajatellen. Oman tutkimuksen esitteleminen posterimuodossa oli hyvää harjoitusta siihen, että pidän koko projektiamme koskevan esitelmän Helsingissä lokakuun lopulla olevassa SMIA-konferenssissa.

EAA:n ohjelma oli todella tiivis ja konferenssi on kuulemani mukaan paisunut viime vuosina osallistujamäärältään paljon. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän matkaan ja tilaisuuteen esitellä projektiamme muille tutkijoille. :)

Kiitos vielä TUCEMEMSille matka-apurahasta!