Tervetuloa projektimme kotisivuille!

Tämä sivusto liittyy Koneen Säätiön rahoittamaan kolmivuotiseen projektiin, jonka tarkoituksena on kehittää uusia menetelmiä ja tietoarkistoja suomalaisen isotooppiarkeologisen tutkimuksen käyttöön. Hanke käynnistettiin helmikuussa 2015.

For our international visitors, please follow our progress on Facebook.



Mistä projektissa on kyse?

Suomen happaman maaperän vuoksi arkeologisesta luustomateriaalista säilyy lähinnä hampaita, jotka etenkin ihmislöytöjen tapauksessa ovat usein pieniä ja hauraita. Muinaisen ravintoekologian tutkimus edellyttää myös taustatietoa alueellisten ravintokasvien ja eläinten isotooppiarvoista. Tämä tieto puuttuu Suomesta lähes täysin.

Hankkeessa analysoidaan kattava otos suomalaisia muinaisravintolähteitä museokokoelmista pohjatiedon luomiseksi. Itämeren ympäristössä aiemmin julkaistu luumateriaalin stabiili-isotooppitutkimus kootaan tietokannaksi. Projektissa kehitetään mikronäytteenotto- ja analyysimenetelmiä, joilla hampaiden isotooppiarvojen täysi potentiaali saadaan hyödynnettyä.

Uusin menetelmin tutkitaan yhden maamme merkittävimmän rautakautisen kulttuurikontekstin, Euran Luistarin kalmiston, hammasjäänteitä.

Tavoitteemme tiivistettynä

Suomen arkeologisten (ihmis)luulöytöjen isotooppitutkimusta on pidetty lähes mahdottomana vaikeiden säilymisolosuhteiden vuoksi. Sen, minkä on ajateltu olevan este, voi kuitenkin kääntää vahvuudeksi. Projektissa haasteellisen materiaalin asettamat vaatimukset jalostetaan erikoisosaamiseksi ja -tekniikoiksi, jotka mahdollistavat täysin uusiin tutkimuskysymyksiin vastaamisen. Projekti luo käytännön edellytykset uuden isotooppiarkeologisen tutkimuskentän syntyyn Suomessa.

Tehtävän isotooppitutkimuksen lisäksi valittujen näytteiden µCT-kuvantamisen, kuolinikämallinnusten ja paleopatologisten tutkimusten odotetaan paljastavan uutta tietoa rautakauden ihmisten ravinnosta, resurssien jakautumisesta yhteiskunnassa, liikkuvuudesta, ja ajan ilmasto-oloista.

Tutkimuksen tuloksena syntyy uusia tutkimusresursseja ja -menetelmiä, joiden ansiosta isotooppiarkeologinen tutkimus Suomessa nousee uudelle, kansainvälisesti merkittävälle tasolle. Uudet menetelmät ovat sovellettavissa arkeologisen tutkimuksen ohella geologisissa ja ympäristöntutkimuksissa, sekä paleontologisen ja oikeuslääketieteellisen luuaineiston tutkimuksessa. Oikeuslääketieteessä isotooppien avulla tapahtuva paikantaminen on äärimmäisen arvokasta ns. ”pimeissä tapauksissa”, eli selvitettäessä tuntemattomien vainajien henkilöllisyyttä. Tapaukset sitovat huomattavasti viranomaisten henkilötyöaikaa ja niillä on suuri merkitys omaisille. Projektissa luotava isotooppiarvojen baseline-tietokanta tulee olemaan arvokas resurssi paitsi suomalaiselle, myös pohjoismaiselle ja pohjoiseurooppalaiselle muinaisruokavaliotutkimukselle. Lue lisää täältä.

Keitä olemme?

10929555_824705160954079_2875397648708056844_n

Sivun ylläpitäjänä toimii Heli Etu-Sihvola.
Teen väitöskirjaa Helsingin yliopiston geotieteiden tohtoriohjelmassa. Vastaan projektissa baseline-tietokannan luomisesta, museonäyteanalytiikasta, Luistarin hammasmateriaalin analyyseista (bulkki-, mikro- ja CSIAaa-analytiikka) ja näitä käsittelevien julkaisujen laatimisesta.

Laura Arppe
Projektia johtaa tohtori Laura Arppe Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon Ajoituslaboratoriosta.
Laura on  koulutukseltaan geologi ja erikoistunut stabiili-isotooppitekniikoita hyödyntävään muinaisympäristötutkimukseen.

 

Taavitsainen
Turun yliopiston arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsainen on pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja Itämeren kulttuuripiirin laaja-alainen asiantuntija. Monivuotisella urallaan hän on julkaissut ahkerasti ja hyödyntänyt monipuolisesti myös luonnontieteellisiä menetelmiä tutkimuksissaan.

KristiinaFT Kristiina Mannermaa on Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen dosentti, joka tutkii esihistoriallisen ihmisen kulttuuria ja elinkeinoja erityisesti ostearkeologisten menetelmien avulla. Tällä hetkellä Kristiina selvittää Suomen Akatemian rahoituksella eläinten merkityksiä Pohjois-Euroopan mesoliittisissa kulttuureissa tutkimalla hautojen luulöytöjä.

 

elina
FT Elina Sahlstedt on koulutukseltaan isotooppigeokemisti ja hän tekee projektissamme tutkimusta pienten näytteiden erotusmenetelmien kehittämisestä.

 

kati1
FT Kati Salo on erikoistunut osteoarkeologiaan Tukholman yliopistossa ja kouluttautunut Durhamin yliopistossa paleopatologian asiantuntijaksi. Katilla on useiden vuosien kokemus osteoarkeologisesta tutkimustyöstä, alan opetuksesta ja ohjauksesta.

 

Hanna
Laboratorioanalyytikko Hanna Turunen on työskennellyt Ajoituslaboratoriossa vuodesta 2011 saakka. Hanna avustaa mm. museonäytteiden kollageeni- ja fosfaattierotuksissa sekä näytteistä tehtävissä mittauksissa.

 

Yhteistyökumppanit

Hervé Bocherens on professori Eberhard Karls Universitätissä, Saksan Tübingenissa. Bocherens on erikoistunut kollageenin isotooppianalytiikkaan, ja hänellä on aiheesta yli sata julkaisua. Hän tukee projektia mahdollistamalla rikki-isotooppianalyysit laboratoriossaan ja osallistuu yhteisjulkaisujen laatimiseen.

FM Aleksis Karme on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen laitoksella, ja on kehittänyt ikämääritysmallia esiteollisille hampaille. Hän määrittää työssä analysoitavien vainajien kuoliniän hammasmorfologian perusteella.

FM Ulla Moilanen on tohtorikoulutettava Turun yliopiston arkeologian oppiaineessa ja tekee väitöskirjaa hautaustavoista rautakaudelta historialliselle ajalle.

FT Yuichi Naito on CSIAaa-tekniikan asiantuntija, ja hänen tietämystään hyödynnetään analyyseja tehtäessä. Naito työskentelee tällä hetkellä Japanissa Fukushiman yliopistossa

FT Heikki Suhonen Helsingin yliopiston Fysiikan laitokselta on erikoistunut kuvantamiseen µCT –tekniikalla. Hän vastaa hampaiden kuvaamisesta ja mallien koostamisesta.

.

luomus_fi_blueHY logoturun_yliopisto_rgb

TUCEMEMSnordenskjöld

Koneen-Säätiö-logo1

Mainokset

Pieni väliaikaraportti

Hei!

Mia Heikkilä kysyi, mitä kaikkea olemme tehneet ja mitä kaikkea vielä tulemme tekemään. Kiitos kysymyksestä. Olemme sen verran kiireisiä, että somettaminen on ollut ajoittain hieman haastavaa, pahoittelut siitä! :)

Tiivistelmää aikaansaannoksista

Laura Arppen johtama, Koneen Säätiön rahoittama kolmevuotinen Elämänhistoriat Hampaissa-projekti aloitettiin 2015 alussa Museovirastolla ihmis- ja eläinjäänteiden läpikäymisellä ja kajoavan tutkimuksen sallivan luvan hakemisella. Se saatiinkin iloksemme loppuvuodesta ja lupahakemukseen sisältyneet hampaat ja luut kuljetettiin Ajoituslaboratoriolle ennen joulua. Kati Salo teki jäänteistä vielä julkaisematonta gradutyötään täydentävän osteologisen analyysin ja Heikki Suhosen kanssa tutkittavien hampaiden mikrotomografiakuvantamisen. Minä tein µCT-kuvista pintamalleja, joita Aleksis Karme on hyödyntänyt tehdessään kuolinikämäärityksiä, eli käytännössä mallintanut hampaiden kulumisen perusteella sitä, minkä ikäisiä vainajat olivat kuollessaan. Saara-Veera Härmä opetellut määrittämään mallinnettujen sisäkorvan luista sukupuolia, tämäkin on aivan uusi menetelmä Suomessa.

Luista ja hampaista tehtiin isotooppinäytteenottoa varten ensin testinäytesarja, jolla selvitettiin kemiallista kuntoa. Kun ihmisjäänteet oli todettu tarpeeksi hyvin säilyneiksi, näytteenottoa jatkettiin bulk-näytteillä ja nyt olemme siirtyneet mikronäytteisiin. Päivi Onkamon SUGRIGE-projekti integroitui jo projektin alkuvaiheessa mukaan tutkimukseen ja isotooppitutkimuksiin valituista vainajista otettiin myös DNA- ja ajoitusnäytteitä, joita Kerttu Majander on analysoinut Tübingenissa ja Jenassa. Tutkimme Ajoituslaboratorion johtaja Markku Oinosen kanssa radiohiiliajoitustulosten mahdollisia korjauksia. Yuichi Naito on tehnyt Japanissa viiden mikronäytteenottoon valitun ihmisen aminohappo-analyysin, jolla saa tarkempaa ruovaliotietoa mm. siitä, kuinka suuri merkitys kalalla on ollut ravinnossa. Toivottavasti ensi vuonna on mahdollista analysoida vielä toiset viisi. Kristiina Mannermaa on tutkinut eläinluiden löytökonteksteja ja olemme tehneet isotooppimittauksia ja ajoituksia haudoista löydetyistä naudoista, hevosista, lampaista/vuohista ja yhdestä siasta.

Elina Sahlstedt on kehittänyt mikronäytteenottotekniikoita, joiden avulla saamme hampaista nyt tekeillä olevassa näytteenotossa mahdollisimman paljon informaatiota. Näytekokoa on saatu pienennettyä merkittävästi. Laboratoriomme laiterikkojen vuoksi Elinan kehitystyöhön liittyvien testinäytteiden mittaukset viivästyivät, mutta onneksi yliopistolta löytyi rahoitusta palkata Elina vielä syksyn 2017 ajaksi. En nimittäin pysty tekemään kaikkia työvaiheita aivan pienimpien näytteiden osalta sairastamani neurologisen sairauden vuoksi.

Ulla Moilasen kanssa olemme pohtineet Luistarin vainajia, hautaustapoja, löytökonteksteja ja yleisesti myöhäisrautakauden laajempaa kuvaa. Ulla tekee väitöskirjaa hautaustavoista ja käsittelee myös Luistaria työssään.

Julkaisuunnitelmista

Hankkeen tieteelliset tulokset julkaistaan viidessä A1-tason kansainvälisessä julkaisussa.

1a) Juuri valmistumassa oleva ensimmäinen artikkeli koskee kokoamaani, isotooppitutkimusta palvelevaa dIANA-tietokantaa ja sen + modernien kotimaisten museonäytteiden hyödyntämistä mallintamisessa. Tietokantasivullamme http://www.oasisnorth.org vierailee viikoittain noin 70 uniikkia käyttäjää.

1b) Eurooppalaisesta tietokantayhteistyöstä on suunnitteilla myös korkean impaktin lehteen tarkoitettu artikkeli.

2) Elina Sahlstedt kirjoittaa mikronäytemetodiikan kehityksesta oman artikkelinsa.

Luistaria koskeva kirjoitustyö alkaa ”virallisesti” vuoden vaihteessa ensin osteologisen tiedon koonnin osalta ja jatkuu sitten isotooppitulosten tulkinnalla. Väitöskirjani tulee sisältämään kolme Luistarin vainajia koskevaa artikkelia, joista olen päävastuussa ja mukana on useampia kirjoittajia:

3) Osteologinen tutkimus, bulk-isotoopit: ruokavalio, terveys, paikallisuus.
4) Happi-isotoopit: ”juomakulttuuri” ja ilmasto.
5) Luistarin Elämänhistoria-ihmisten tutkimus: mikronäytteet, aminohappoanalyysi, hautaesineistö, datan vertailu aDNA-tuloksiin yhdessä SUGRIGE-projektin kanssa.

Lisäksi Luistaria käsitellään geneetikkojen vetovastuulla olevissa, laajemmin suomalaista muinaispopulaatiota tutkivissa artikkeleissa.

Rahoitus ja mahdollinen jatko

Projektin aikataulu riippuu pitkälti jatkorahoituksen saamisesta.

Rahoitusta on tällä hetkellä tammikuun 2018 loppuun. Väitöskirjani ei valmistu vielä silloin (projekti on nyt kestänyt kolme vuotta, väitöskirjan ohjeaikataulu on neljä vuotta ja arvioin työn vievän yhteensä hieman alle viisi vuotta). Olenkin tehnyt useita jatkohakemuksia eri rahoittajille, jotta voisin jatkaa työtä 2019 loppuun.

Helmikuun työstän yhdessä Ulla Moilasen ja Sofia Paasikiven kanssa Luistari-tietokantaprojektia, johon saimme Satakunnan rahastolta 16000 € eli yhteensä 8 kk työskentelyapurahaa. Sofia Paasikivi käyttää tästä 6 kk tietokannan tekoon ja muuhun digitointiin. Sofia aloitti työn syyskuun puolivälissä ja digitoi parhaillaan hautaa numero 281/1300. Noin 500 Luistarin haudoista sisältää esineitä ja loput ovat melko nopeita näpyteltäviä. Haen myös lisärahoitusta tulevan online-tietokantaversion tekijälle ja Jussi Kinnuselle Luistarin laserkeilausaineiston ja muun datan hyödyntämiseksi. Luistarille perustetaan kotisivu ensi vuoden aikana.

…jos hakemani henkilökohtainen jatkorahoitus myönnetään, teen 2018 keväällä hampaiden karbonaatista muuta dataa täydentämään hiili-isotoopit (”koko ruokavalion keskiarvo”), joita verrataan muihin isotooppituloksiin. Kirjoitan väitöskirja-artikkelini valmiiksi muun tutkimusryhmän kanssa ja toivottavasti väittelen vuoden 2019 lopulla. :)

…jos hakemamme isompi jatkoprojekti saa rahoitusta, toteutamme edellä mainitun lisäksi parin seuraavan vuoden aikana tutkimuksen, jonka osana selvitetään tarkemmin mm. Luistariin haudattujen ihmisten paikallisuutta strontium-isotooppien avulla.

Elämänhistoriat-projektin tuloksista tullaan joka tapauksessa järjestämään yleisöseminaari Eurassa. Luistarin uusista tutkimuksista on suunnitteilla myös kirja Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderin aiempia töitä täydentämään!

tietokantakuva
Luistari-tietokanta valmistuu rivi kerrallaan.

-Heli

Mikronäytteenotto on alkanut ja muut analyysit etenevät

Hei!

Olemme saaneet laitteistopäivitysten jälkeen Luistarin kollageeninäytteet mittailtua, myös yhden näytteen Euran emännästä. Kiilteestä tehdyt fosfaattinäytteet odottavat vuoroaan valmiiksi pakattuna ja nyt on hampaista tehtävän mikronäytteenoton vuoro.

Mikronäytteenottoon valittiin yksitoista merovingi- ja viikinkiaikana elänyttä ihmistä. Tärkeimpänä valintakriteerinä on hampaiden kunto. Henkilöiden kahdesta tai kolmesta eri vaiheessa lapsuutta ja nuoruutta kehittyvästä hampaasta (premolaarit, molaarit) otetaan pituussuunnassa useampi näyte, jotta voimme jäljittää hammasluun kasvun aikaista ruokavaliota ja muuta hampaaseen tallentunutta ympäristöinformaatiota.

Hampaat halkaistaan ja kiinnitetään alustaan, jotta tarkkuusporaaminen on mahdollista. Lisää näytteenottokuvia on tulossa kun prosessi etenee!

Mikronäytteenotto tuo merkittävää lisätietoa valmistumassa olevaan ”bulk” eli yksi näyte per hammas-analyysiin. Hampaiden koko ja esimerkiksi juurten pituus vaihtelee eri ihmisillä eikä kaikilta tutkittavilta ei ole säilynyt samoja hampaita. Neljältä viikinkiaikaiselta naiselta ja kahdelta mieheltä saamme näytteet viisaudenhampaasta, joka kehittyy vasta teini-iässä, joten pääsemme kurkistamaan lapsuuden ruokavaliokehityksen yleispiirteiden jatkeena jopa noin kahteenkymmeneen ikävuoteen saakka!  Henkilöstä riippuen tämä voi edustaa käytännössä koko elettyä elämää. Kiillenäytteenotolla pääsemme myös vauvaikään käsiksi. Lisäksi samojen henkilöiden mahdollisesti säilyneestä leukaluusta tai muista hitaasti uusiutuvista luista tehtyjen mittausten avulla saadaan viimeisten elinvuosien dieettikeskiarvo. Viidestä Elämänhistoria-ihmisestä on tehty jo ruokavalion typen lähteiden selvittämiseen tähtäävä aminohappoanalyysi, josta selviää bulk-arvoja tarkemmin, kuinka iso merkitys esimerkiksi kalalla on ollut päivittäisessä ravinnossa.

Kun analyysidata on kasassa, pääsemme sovittamaan Luistarin ihmisiä alla olevan kuvan kaltaiseen kaavioon, joka täytyy muokata Euran seudun olosuhteita vastaavaksi. Esimerkkinä luun kollageenin hiili- ja typpiarvot, jotka kuvastavat pääsääntöisesti ravinnon proteiininlähteitä. Hiiliarvot (δ13C) muuttuvat noin promillen vähemmän negatiivisemmiksi aina kun siirrytään ylemmäs ravintoketjussa. Typen arvot (δ15N) puolestaan nousevat lajista ja käytetystä ravinnosta riippuen 2-5 promilleyksikköä. Suomessa yleisesti esiintyvät ravintokasvit ovat pääsääntöisesti C3-kasveja, joten kotimainen riistaa, kalaa ja viljaa käyttävä sisämaan ihminen sijoittuu käytetyn ravinnon pohja-arvoista riippuen kaavion vasempaan osaan. Kuvasta puuttuvat kokonaan järvikalat ja järvihylkeet.

http://www.chrono.qub.ac.uk/Publications/IRMS/Fig.1.png
Hiili- ja typpi-isotooppiarvojen vaihtelun yleiskuva.

 

 

 

Iloinen apurahauutinen Satakunnan rahastosta ja kalayhteistyötä Pyhäjärvi-instituutin sekä säkyläläisten kalastajien kanssa

Hei,
tässä olisi kaksi tutkimusuutista samalla kertaa:

Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto myönsi tiistaina Huittisilla pidetyssä vuosijuhlassa kahdeksan kuukautta työskentelyapurahaa, eli yhteensä 16000 € Luistarin tutkimusten digitointiprojektille. Lopullisena tähtäimenä on rakentaa aiemmin tehdyt ja tällä hetkellä käynnissä olevat tutkimukset sisältävä internet-tietokanta ja tietenkin tehdä Luistarille sen ansaitsemat omat kotisivut. Tietokannan teko käynnistetään virallisesti syksyllä.

Entä miten vasta pyydettyjen Pyhäjärven kalojen lihan radiohiiliajoittaminen liittyy Luistarin muinaisten ihmisten luiden ja hampaiden tutkimukseen? Teemme kalatutkimusta yhteistyössä Pyhäjärvi-instituutin ja paikallisten kalastajien kanssa. Lue lisää Pyhäjärvi-instituutin blogikirjoituksesta.

särkiKuvan särki päätyi radiohiilinäytteeksi ja sen kylkisuomuja lähetettiin LUKE:en kalan iän määrittämiseksi.

Väliaikamaistiainen: Saara-Veeran kandityö valmistumassa

Hei! Hieman vime aikojen tapahtumia:

Saara-Veera Härmä on työstänyt Kati Salon ja Heikki Suhosen ohjauksessa kanditutkielmaansa luistarilaisten sisäkorvan luiden morfologian perusteella tehtävästä sukupuolenmäärityksestä. S-V on mittaillut luista otetuista CT-kuvista mm. erilaisia kulmia, joiden perusteella voitaisiin erottaa, onko kallon osa kuulunut naiselle vai miehelle.

Hän saa työnsä lähiaikoina valmiiksi ja ilmoittelemme tietysti teillekin, mikäli hän esittelee tuloksiaan nyt keväällä esimerkiksi Turussa arkeologian seminaarissa. Kirjoittelemme näistä mittailuista ja kaikista muistakin projektin osteologisista tuloksista lisää myöhemmin. Vertaamme mm. eri menetelmillä tehtyjä sukupuolenmäärityksiä keskenään, jotta näemme, syntyykö niiden perusteella yhtenäinen tulkinta. Tausta-aineistona ovat tietenkin myös hautaesineet ja muut mahdolliset arkeologiset havainnot sekä muinais-DNAn antama sukupuolimääritys niistä vainajista, jotka valittiin näytteenottoon ja joista DNA:n eristys onnistuu. Näemme kenties myös, onko sukupuoli vaikuttanut jotenkin ruokavalioon, ja sitä kautta stabiili-isotooppiarvoihin.

sv

Aarhusin SMIA-konferenssi ja muita projektikuulumisia

Hei taas!

Kävimme esittelemässä projektin kuulumisia Tanskan Aarhusissa 13.-14.12., hienossa Moesgaardin museossa järjestetyssä SMIA-konferenssissa. Osanottajia oli laskelmieni mukaan noin 80-100, ja valtaosa heistä oli tutkijoita, joita en ollut aiemmin nähnyt.

15589511_1202337323190859_4497372570135541070_n
Moesgaardin museo Aarhusissa. Museossa on esillä on mm. Grauballen mies.

 

15578625_1202337349857523_4280184989604767669_n
Museon pihassa oleva sauvakirkon ennallistus.

Konferenssin teemana oli tänä vuonna Benchmarking Interdisciplinarity in Archaeological Science – new methods, new theories, new data. Puhujat esittelivät omia projektejaan, joiden aihepiirit vaihtelivat kotimaisista neoliittisista viljelylöydöistä viikinkimiekkojen neutronikuvantamiseen. Keynote-puheissa käsiteltiin sitä, miten arkeologiassa voitaisiin (vihdoin!) edetä monitieteellisestä lähestymistavasta (multidisciplinary – projektin eri tahot tekevät tutkimusta omista näkökulmistaan melko itsenäisesti) kohti aitoa tieteidenvälisyyttä (transdisciplinary – eri tieteenalojen edustajat keskustelevat projektin eri vaiheissa avoimesti keskenään erilaisista tulkintavaihtoehdoista). Tukholman arkeologisen tutkimuslaboratorion johtaja, professori Kerstin Lidén puhui omassa keynotessaan luonnontieteellisen arkeologian historiasta ja eri aloihin erikoistuneiden tutkijoiden haasteista löytää yhteistä kieltä. (Linkissä aiheeseen liittyvä Lidénin ja Erikssonin artikkeli.) Buffalon yliopiston professori Ezra Zubrow peräänkuulutti omassa puheessaan sitä, että koska humanistisen alan tutkijat ovat yhteiskunnallisten asioiden ja historiallisten muutosten asiantuntijoita, heidän tulee olla esillä ja osallistua nykyistä enemmän päätöksentekoon. (Samaan aikaan Suomessa julkaistiin kannanotto humanistisen tutkimuksen tärkeydestä.)

Matka oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, ja antoi taas paljon uusia ideoita.

Elämänhistoriat hampaissa-projektissamme tapahtuu koko ajan:

  • Koneen Säätiö myönsi hakemamme rahoituksen myös ensi vuodelle!
  • Luistarin ihmisten näytteenotto ja kollageenimittaukset sekä näytteenottomenetelmien kehitys kohti pienempiä näytekokoja ovat käynnissä parhaillaan Ajoituslaboratoriolla, ja eri osa-alueet työllistävät eri tavoin suurinta osaa laboratorion henkilökunnasta.
  • Luistarin eläinnäytteitä lähtee pian Tübingeniin rikki-isotooppimittauksiin.
  • Hampaiden uCT-kuvista on tehty pintamalleja tulevia kuolinikämäärityksiä varten ja muitakin kuvattuja luuston osia on tarkoitus visualisoida.
  • SUGRIGE-projekti on ottanut yhteensä Luistarista yhteensä 25 kpl aDNA-näytteitä, joista pyritään eristämään mtDNA ja lisäksi 5-6 yksilöstä koko genomi. SUGRIGE AMS-ajoittaa kaikki DNA-näytteet ja ajoitustutkimuksilla pyrimme saamaan lisävalaistusta myös siihen, miten hyvin hautoihin laitettujen esineiden typologiset ajoitukset vastaavat ihmisten kuolinaikoja.
  • Kolme eläinhautaa ajoitetaan myös, jotta saamme lisätietoa kalmiston pitkästä käyttöhistoriasta.
  • Turussa Saara-Veera Härmä on alkanut tutkia arkeologian kandityötään varten ohimoluiden uCT-kuvien käyttöä sukupuolenmäärityksessä.
  • Luistarin kalmistotutkimuksille on suunnitteilla projektin loppuvaiheissa julkistettavat kotisivut, joihin tuotetaan erilaista sisältöä; yksi spin-off -projekti on keväällä TY:n kanssa toteutettava laserkeilaus kalmistoalueesta.

Kohta alkaakin joulutauko, mutta 2017 tapahtuu paljon taas ja toivottavasti pääsemme esittelemään ensimmäisiä tuloksiakin!

-Heli

smia_posteria0-etusihvolaetal

(Klikkaa kuvaa isommaksi!)

miniposteri

Huh huhtikuuta eli kauan odotettu jatko-osa: Luu- ja kiillenäytteenottoa ja laboratoriotöitä, osa 2!

Projekti etenee ja ensimmäisistä Luistarin ihmisistä on otettu jo näytteitä. Valitsimme ensimmäiseen testijoukkoon hieman paremmin ja huonommin säilyneitä luita, jotta niiden sisältämän kollageenin kunnon perusteella voisimme tutkia, miten ihmisjäänteet ovat keskimäärin säilyneet. Luujauhoa käsiteltiin ensin suolahapolla, sitten natriumhydroksidilla (eli tutummin putkenavaajalla, mutta ei toki yhtä vahvalla) ja lopulta kollageeni liuotettiin lämpökaapissa suolahapon avulla. Sitten näytteet kylmäkuivattiin. Näytteet 1-4 olivat heikompikuntoiselta näyttävää luuta ja vaikka niitä punnittiin kollageenierotusta varten paljon, lopputuloksena oli kuitenkin vähemmän kollageenia kuin pienemmistä näytteistä saatiin. Näytekoodeissa B tarkoittaa luuta ja D dentiiniä eli hammasluuta. Mukana ovat myös hirvi ja kameli referenssimateriaaleina. Näistä kollageeneista mitataan pian isotooppiarvoja ja muita parametreja, kuten hiilen ja typen sekä rikin suhde. Lisäksi osasta tehdään mahdollisesti myöhemmin radiohiiliajoituksia. Joskus mittauksia joudutaan uusimaan syystä tai toisesta, joten ylimääräistä materiaalia on hyvä olla.

kollageenit
Luistarin ihmisistä erotettuja testikollageeneja, joiden antamien tulosten perusteella päätämme näytteenoton jatkosta. Näytteiden joukossa olevat hirvi ja kameli ovat modernia luuta.

 

Luomuksen eläinluita on jo mittailtu ja ne lähtevät kauniiseen Tübingeniin Hervé Bocherensin labraan rikkimittauksia varten sitten kun olemme saaneet mittailtua ja pakattua niille joukon luistarilaisia matkaseuraksi.

Olen myös ottanut osin dentiininäytteiden kanssa samoista testihampaista kiillenäytteitä niin, että yksi näyte on otettu aina kiilteen yläreunasta alareunaan ja jauhettu, näin saadaan isotooppimittauksen tuloksena keskiarvo kiilteen kehittymisajan happi-isotooppisuhteesta. Näytteiden käsittely ei ole ihan hetkessä tehtävä juttu, vaan siihen tarvitsee kiilteen irrottamisen, puhdistamisen ja jauhamisen lisäksi monenlaisia kemikaaleja ja nyt tehtävä kiille-erotus kestää koko työviikon, toki aktiivisempien näytteiden pesuvaiheiden ja kemikaalien vaihtamisen välissä näytteet vain lepäävät huoneenlämmössä tai vesihauteessa yön yli.

Homma menee seuraavasti:

Aluksi näytteistä puhdistetaan epäpuhtauksia natriumhypokloriitin ja natriumhydroksidin avulla. Noin 1000 vuotta tai enemmän maassa oltuaan hammaskiilteeseen on tarttunut maasta kaikenlaista. Puhdistuksen jälkeen kiilteen fosfaattiosa liuotetaan typpihapolla ja saadusta liuoksesta saostetaan hopeafosfaattiin sitoutunut happi.

kiille1
Ensimmäiset testikiillenäytteet kolmesta Luistarin ihmisestä sekä koko joukko työssä käytettäviä kemikaaleja.

 

kiille2
Kooltaan 1500 µg eli 1,5 mg kiillenäyte, joka jaetaan vielä kolmeen osaan.

 

Sen jälkeen kun fosfaatti on liuotettu nestemuotoon typpihapon avulla, näyteliuoksista saostetaan fosfaattihappi. Siinä käytetään apuna ammoniumliuosta, hopeanitraattikiteitä ja fluorivetyhappoa. Lopputuloksena saadaan kellertäviä hopeafosfaattikiteitä.

kiteet
Kuvassa on osa kuluneen viikon saldosta eli yksi osanäyte näyteastioiden pohjalle saostuneita hopeafosfaattikiteitä (jee!) haudasta 303. Kiteet ovat luonnossa vielä ehkä kolme kertaa tätä pienempiä hippusia, joten aika tarkkaan saa tähystää näytteitä pestessä.

 

Testikiilteiden joukossa on haudan 303 aikuisen hammaskiille (KM-numerosta 18000:3504, FDI46 eli alaleuan ensimmäinen poskihammas). Lehtosalo-Hilanderin tutkimusten (mm. kirjat Luistari I ja IV) mukaan hauta ajoittuu sijaintinsa ja esineidensä perusteella ilmeisestikin viikinkiajan keskivaiheille. Hautaan oli haudattu mies, yhdessä lapsen kanssa. Löytöihin lukeutuu luujäänteiden lisäksi esineitä: tulusrauta ja riipushioin, rautaesineen katkelma, pronssisolki sekä pienemmän kallon läheltä löytynyt veitsi ja pronssirengas. Meillä on tässä isotooppitutkimuksessa mukana haudasta 303 vain aikuiseksi määritetyn ihmisen hammaskiillettä.

 

hauta 317
Haudassa 303 olleet pääkallojen jäänteet on merkitty katkoviivoilla. Esineiden perusteella hautaan on haudattu mies ja toinen haudattu on pääkallon jäänteiden pienuuden perusteella ollut lapsi.

 

kartta 303
Ote hautakartasta Lehtosalo-Hilanderin vuoden 1969 kaivausraportista. Hauta 303 sijaitsee parin muun haudan välissä.

 

Hauta 303:n vieressä sijaitseva numero 317 on myös isotooppitutkimuksissamme mukana. Siihen on haudattu ilmeisestikin merovingiajan lopulla mies väkipuukon ja parin keihäänkärjen kanssa ja toiselle puolella sijaitseva hauta 304 sisälsi löytöinä myös mm. yli 70 cm pitkän väkipuukon sekä keihäänkärjen. Löytöaineistoa pitää vielä tarkemmin tutkia, jotta saamme tarkemman kuvan toistensa lähelle haudatuista ihmisistä. Hauta 303 siis on viikinkiajalta? Miksi se on kahden ehkä vanhemman haudan välissä? Tilan puutteen takiako? Esineellisiä hautoja on Lehtosalo-Hilanderin mukaan Luistarissa yhteensä 436, joten aivan hetkessä aineistoa ei tosiaan ota haltuun ja kysymyksiä ilmenee koko ajan vain lisää. Paikan löytöaineisto on niin valtava, että kuluneen vuoden aikana olen ehtinyt vasta pintaraapaista kaikkea.

Vielä takaisin hampaisiin! Sitten kun olen saanut testinäytteet valmiiksi, saaduista hopeafosfaattikiteistä mitataan happi-isotooppeja. Tässä testausvaiheessa tarkastelemme ensi sijassa sitä, miten hyvin samat arvot toistuvat testinäytteissä. Saamme sitten kartoitettua sitä. että miten hyvin käyttämämme menetelmä toimii näillä eritasoisesti säilyneillä hammaskiilteillä. Osa ensimmäisistä testikiilteistä oli hyvin hauraita ja murenevia ja siten oletettavasti huonossa kunnossa. Totta kai saadut arvot ovat muutenkin kiinnostavia, sillä niiden perusteella voimme mahdollisesti nähdä, onko hammaskiilteen omistaja asunut hampaan kehittyessä täällä vai kenties kauempana Suomesta. Tuloksia ja haussa olevia tutkimuslupia odotellessa kirjoittelen myös ensimmäistä väitöskirja-artikkeliani isotooppitietokannan hyödyntämisestä ja syvennyn samalla hieman enemmän rautakauden loppupuolen tapahtumiin ja Luistariin.

-Heli

P.S. Luistarin kaivausraportteihin voi tutustua Muinaisjäännösrekisteri-sivuilla ja Hervé Bocherensin julkaisuihin researchgatessa.

Hampaita kaivataan!

Oletko säästänyt omiasi tai muiden hampaita, etkä tiedä mitä niillä oikeastaan tekisit?

Nyt on mahdollisuus osallistua tieteen tekemiseen. Tarvitsisimme ihmisten hampaita tulevaan menetelmäkehitykseen, jonka tuloksena yritämme saada hampaista otettujen näytteiden koon mahdollisimman pieneksi. Näin voimme tulevaisuudessa ottaa yhä pienempiä näytteitä arvokkaista arkeologisista jäänteistä.

Käytännössä tulemme sahailemaan ja viipaloimaan lahjoitushampaita palasiksi eri tavoin loppukesästä alkaen.

Riippuen siitä, kuinka paljon materiaalia kertyy, tulemme myös mahdollisesti käyttämään niitä Suomen alueella tapahtuvan isotooppiarvojen vaihtelun kartoittamiseen. Erilaiset hampaat ekoista maitohampaista viisureihin ovat tervetulleita, eikä haittaa, jos ne ovat hieman rikkikin. Jos liität mukaan sähköpostiosoitteesi, lähetämme paluupostissa kunniakirjan osallistumisesta.

Ilman tietojakin lähetetyt hammaslähetykset ovat arvokkaita, mutta pystymme käyttämään hampaita paremmin tutkimustarkoituksiin, jos liität mukaan seuraavia tietoja:

-Jos lähetät maitohampaita, voit liittää mukaan tiedon siitä, missä asuitte kun lapsi oli 0-1,5 -vuotias.
-Jos lähetät viisaudenhampaita, voit liittää mukaan tiedon hampaan haltijan asuinpaikasta 9-22 v. iässä.

Jos et halua kertoa tarkkaa paikkaa tai kaupunkia, voit määrittää paikaksi esimerkiksi ”Lahden seutu”.

-Voit liittää mukaan myös tiedon hampaan irtoamisajankohdasta, esimerkiksi summittainen vuosikymmen.

Hammaskeiju ottaa lahjoituksia vastaan osoitteeseen:

Heli Etu-Sihvola
Ajoituslaboratorio, PL 64 (Gustaf Hällströmin katu 2)
00014 Helsingin yliopisto